Mielenkiintoni koruihin alkoi jo 1990-luvulla, kun Cabouchon pukukorut olivat muotia. Myöhemmin innostuin koruista kuultuani tutun nuoren naisen tehneen itse koruja, miksen minäkin.
Helmet ovat taas muotia; hyvä niin. Mielikuva helminauhasta on muuttunut ns. ”katu-uskottavaksi” Nyt helmiä yhdistetään muihin korumateriaaleihin ja niistä tehtyjä moderneja koruja käyttävät kaikenlaiset kansalaiset nuorista vanhempiin.
Kerron tekemistäni koruista ja kuviakin löytyy myöhemmin. Korujen valmistaminen on mieluista puuhaa … aiheita ja materiaaleja on mielettömästi. Mielelläni teen makeanvedenhelmistä kaulakoruja helmisidonnalla. Eri tekniikkalajeja olen opetellut kursseilla ja niistä löytyy tosi paljon vaihtoehtoja kaulaan ja ranteeseen ja rintakoruihin. Korujen värivalikoima on vain ideasta kiinni.
Teen kaikki helmet ja korut aidoista materiaaleista käsityönä. Makeanvedenhelmet sidon helmisilkillä tai nykyisin nailonvahvisteisella langalla, jolloin jokaisen helmen väliin tulee solmu, joten ei tarvitse pelätä helminauhan yht’äkkistä hajoamista ja helmien karkailua.
Lukkona käytän yleensä hopeoituja salpa-, papukaija-, magneettilukkoja tai sterling-hopeisia lukkoja.
Valmistan koruja vain yhden tai muutaman kappaleen eri värisävyisenä ja kokoisena. Tilauksesta tietysti tilaajan toivomaan makuun ja kokoon. Jokainen valmistamani koru kulkee alusta loppuun käsieni ja mieleni kautta – se ilo, mitä koru tuo kantajalleen – se vasta on jotakin.
Teen muut korut aina taipuisaan 49-säikeiseen koruvaijeriin. Kaikki käyttämäni metalliosat ovat nikkelivapaita. Korvakoruissa käytän ainoastaan hopeisia koukkuja. Swarovskin kristallia käytän joihinkin kaulakoruihin maun mukaan. Viime aikoina en juurikaan ole tehnyt enää koruja kuin harvakseltaan.
Sen sijaan korjaan mielelläni korusi joko entiseen malliseksi tai sitten aivan eri muotoon niin pitkälle kuin taidot riittävät.
Sirkkuset 